Hmmh. Olen harkinnut toisen lävistyksen ottamista:P Nyt minulla on huulessa oikeassa reunassa rengas ja haluaisin oikean korvan "nipukkaan" pallon:). Korviksia minulla on yhteensä kolme (vasemmassa kaksi ja oikeassa yksi) joten ottaisin ko. pallon oikeaan korvaan. Olen ihan yli innoissani siitä^__^. Suunnittelin jo että käyn tänään varaamassa ajan lävistäjälle<3. Näin siitä jo yksi yö untakin! Silloin kun otin huuli lävistyksen ajattelin että tämä on ensimmäinen ja viimenen minkä otan mutta sitte huomasin ihmisillä "nipukka" lävistyksiä ja olin että "Minullekkin tuollainen!" Sen voi piilottaa laittamalla hiukset eteen tai sitä voi esitellä laittamalla hiukset kiinni! *tärisee jännityksestä* Sen lävistämis session jälkeen on ihan super hyvä olo kun on uskaltanut tehä sen! Mullakin on ollut toi huuli lävistys vajaan vuoden ja muistan varmaa ikuisesti mite hemmetisti jännitin sen ottamista:P Sitten kun istuin lävistäjän penkkiin ja näin sen neulan millä se aiko tehä lävistysreijän, olin kuolla:D Näin neula kammoisena voin sanoa ettei tunnu kauhean hyvälle nähä niitä välineitä etukäteen:D. Onneksi lävistäjä oli ymmärtäväinen ja mukava. Varmaa huomas mun ilmeestä tietyn asteisen järkytyksen ja paniikin:D joten hän käski minun rentoutua ja pitää silmiä kiinni. Hän selitti koko session ajan mitä hän tekee paitsi kun hän tuikkas neulan huuleni läpi:D Hän ensin työnti sen mun huulen läpiu ja sen jälkeen sano "nonniiiin, lävistin huulesi nyt sillä neulalla". Avasin silmäni. OLIN ELOSSA! :D ja onnellinen:). Tosin että huulessa tuntui omituiselle..:D Sitä tykytti mutta kipua en suuresti ollu tuntenu. Lähinnä vain "rutinaa" kun neula upposi huuleeni. Liikkeestä lähtiessäni olin niin iloinen ja hymyilin kun mikäkin hangon keksi. Siitä alkoi vaikeudet.. En ollu tottunut rauta killuttimeen huulessani joten juominen oli hankalaa samoin syöminen kun ruoka tuppasi jäämän koruun kiinni:D Kirosin mielessäni koko korun ja itseni kun keksin ottaa lävistyksen. Ajan kanssa siihen tottui ja nyt en välttämättä enää edes huomaa että se on siinä. Se on osa minua:). Töissä tietenkin lapset kyselee kaikenlaista korustani ja ihmettelee että eikö se tunnu pahalle tai haittaa juomista. Olen sanonut että alussa se olikin hankalaa mutta nyt siihen on tottunut.
Naamaan en enempää lävistyksiä halua. Tämä yksi riittää. Mukava yksityiskohta:). (Tuo mukava on aika mielipide kysymys.. Ulkopuolisten silmissä se ei välttämättä kaikista ole mukavan nköinen:P) En ole hetkeäkään katunut sen ottamista:). Lähinnä olisi kaduttanut jos en olisi ottanut. Tatuointiakin olen harkinnut mutta luulen että se on liian pysyvää. Enkä edes tietäisi minkälaisen haluaisin. Nilkka ois tosi hieno paikka mutta sinne ei käy oikee minkäänlainen tatuointi. Ja veikkaan että kipukynnykseni ei ole niin suuri että kästäisin kykseisen operaation. Joten taidan tyytyä lävistyksiin:)
                                                                                                                               217291.jpg
                                                                                                                               (suu ei ole minun!!:D)