aaw! Vietimme eilen poikaystäväni kanssa ystäviemme kanssa aikaa. Teimme yhdessä tortilloja ja katsoimme leffaa. Voiko enää parempaa olla? Ihanaa kun ystäväni joka muutti takaisin joensuuhun on taas täällä! ja sitä jopa näkeekin! uskomatonta. Tuntuu hassulle kun ennen tuntui ettei häntä nähny ikinä ja nyt voi vaan soittaa kysyä että nähäänkö. Ihan parasta:D (Niinkun ystäväni sanoo:D) Ja mikä parempaa, on kesä ja loma^^. Tosin.. aloitan työt taas 7 päivä mutta ei niitä ole kuin viikko:). Ja sitte voin taas lomailla. Eikä tarvitse stressata koulusta kun on jo yksi varma paikka. *syvä helpotuksen huokaus*. Pelkään vain etten enää osaa olla koulussa:S. Entäs jos minulla ei olekkaan enää motivaatioo opiskella? Entäs jos kiinnostukseni lopahtaa kesken? Joe en jaksakkaan? Toisaalta.. Jos valmistuisin Nuoriso ja kansalaistyön koulutusohjelmasta (Yhteisöpadegogi) voisin mennä afrikkaan antamaan kehitysmaihin ruoka apua. Se olisi hienoa ja haluaisin ihan OIKEASTI tehdä niin. Ystäväni järkyttyi kun sanoin hänelle tuosta. "Hullu! Minä en menis ainakaa! Sehä on vaarallistakin!". No ehkä joo mutta ainakin tietäsin tehneeni jotain heidän hyväksi enkä vain olisi miettinyt "voi kun voisin auttaa..".

                             233956.jpg