Tänään se tapahtui taas! Heräsin aaaiiivan liian aikaisin. Yhdeksältä. Sitä ennen kahdeksalta. En käsitä. Voisin oikein lokoisasti nukkua vaikka puolille päiville mutta ehei.. Sitten illalla ihmettelen kun olen niin väsynyt. Noh.. Eipä tule ainakaan valvottua liian myöhään ja kun herää näinkin aikaisin kerkee tekemään paljon enemmän asioita. Se on hyvä se.
Tein juustokakun valmiiksi. Laitoin siihen päälle mangososetta. Se ei kyllä näytä YHTÄÄN samalle kuin ohjeen kuvassa mutta ehkä maku on sitten sitäkin parempi^^. Niin kuin ystäväni sanoin "varmaan se on lässähtäneenäkin hyvää:)" Se lohdutti kummasti. Jos joku tuntematon ois sanonut kakkuani lässähtäneeksi niin se olisi kohta omistanut lässähtäneen nenän. Mutta ystäväni sanomana se on lohduttava.
On hassua että toiset ihmiset saa sanoa toista mutta toiset ei. Ystäväni saavat sanoa mitä vain ja haukkua muita ystävieämme mutta auta armias jos joku vieras tulee sanomaan jotain pahaa ystävistäni. Olen niin niskakarvat pystyssä ja kynnet esillä. Se loukkaa minua. En halua että ystäviäni loukataan minun kuullen. Samalla se loukkaa myös minua. Ystävät on minulle henki ja elämä. En tiedä mitä tekisin ilman heitä. Heille voin puhua mistä vain. Kyllä. Mistä vain. Vaikka suolisto vaivoistani jos siltä tuntuu:D Okei okei! Tuo oli tarpeetonta. Usein keskustelemme parisuhteista ja joskus toistemme parisuhteista. Juorutjuorut<3.
Osaan kuvitella että me viisi istumme kesä aamuna aikaisin juomassa tettä vanhain kodin pihalla ja juoruamassa siitä kuinka yläkerran Kerttu on tehnyt sitä, tätä ja tuota. Aah.. Se olisi ihanaa:D Ihanaa olisi myös se että voisimme tehdä noin ilman että olemme vanhainkodissa. Kesällä vaan sopisi että nähdään sielä ja sielä puistossa siihen aikaa ja että eväät on pakolliset. Ei se onnistu:< Ei olla ikinä samalla paikkakunnalla yhtäaikaa eikä ole mitenkään helppoa saada meitä muutenkaan yhtä aikaa samaan paikkaan. Jos niin käy, se on maailman kahdeksas ihme. Voin sanoa että joitakin en ole varmaan nähnyt puoleen vuoteen. Se on sääli. Minua on harmittanu NIIN paljon se että emme asu enää samalla paikkakunnalla. Kaikki on niin toisin. Kaipaan sitä että soitti vaan kaikki ystävät läpi ja käski heidät johonkin paikkaan johonkin aikaan. Jotkut tuli ja jotkut ei, mutta silti. Heitä näki paaaljon useammin. Ei mesessä keskustelu aja samaa asiaa. Siitä vaan puuttuu se toinen..
Täällä sentää asuu pitkä aikaisin ystäväni jonka nään kohta. Kahville<3. On ihana istua aamulla kahvilassa ja jutella ja juoruta. Hirnua ja hihittää. Saada murhaavia katseita. Tukehtua pullaan ja turskauttaa kaakao nenästä. Okei.. niin ei ole vielä käynyt:D Paitsi kahvin kanssa.. :D ( T:lle terkkuja;) <3) Toikin sattui työpaikkallani.. Tuntui perin ikävälle. Mutta se työpaikka on <3. Okei.. se on raskasta ja yleensä vatuttaa lähteä sinne mutta se porukka on NIIN loistava! Sielä sattuu ja tapahtuu aina kaikenlaista. Olen ollut sielä kahtena kesänä ja toivon että pääsen tänäkin kesänä sinne^^.
Josta tulikin mieleen että alkaa paniikki iskemään kesätöiden takia! Niitä ei meinaa saada mistään! Olen kysellyt vaateliikkäistä, laittanu hakemuksia.. Mutta ei mitään. Tämä alkaa olemaan jo naurettavaa. Ensin mainostetaan että on paljon kesätyöpaikkoja ja sitten niitä ei vaan löydä. Onneksi minulla on kesäkuuhun asti töitä mutta voisin tehdä töitä ne loppu kuutkin. Mielelläni vielä. (RAHAAAA! :D) Jos syksyllä pääsen opiskelemaan, tarvitsen rahaa. Opintotuki on vaan NIIN olematon. Varmaan kuolen nälkään opiskelijana! Tuokaa sitten haudalleni nättiä kukkia:)