Ensimmäinen koulu viikko ohi ja toinen alkanut. Miten aika voikaan mennä näin nopeasti!? Vähän aikaa sitten odotin että koulu alkaa ja nyt olen siellä ollut täyttä päätä. Minä en ymmärrä. Aika on pelottava! Jos se kulkee kokoajan tuota tahtia, en kerkiä tekemään mitään elämäni aikana mitä olisin halunnut. Huomaan vain kohta olevani keski ikäinen jolta on jäänyt kokematta kaikki. Pelottavaa. Mutta missä välissä kerkiää? Ensin täytyy opiskella. Ja kun opiskelee ei ole varaa esim. reissailla. Sitten kun on valmistunut, täytyy löytää oma paikka työelämässä. Silloin ei ole aikaa reissailla. Sitten huomaakin olevansa niin vanha että on aika tehdä lapsia, jolloin on mahdotonta reissailla! Minä en käsitä! Voisiko joku ystävällisesti kertoa minulle miten selviän? Miten ikinä voin tehdä mitään mitä haluan? Miksi elämän täytyy olla näin vaikeaa? Miten muut selviää? Vai onko minussa jotain vikaa? Olenko aloittanut elämisen liian myöhään? Miten käsitetään "eläminen"? Mielestäni minä elän elän. Asun poikaystäväni kanssa yhdessä eli meillä on oma pieni perhe:). Opiskelen alaa joka on "unelma" alani. Asun paikkakunnalla jossa on kaikki tarvittavat. Tuntuu vain ettei se riitä. Haluisin nähdä maailmaa ja eri kulttuureita. Haluaisin kokea jotain ikimuistoista ja erilaista. Haluaisin toteuttaa haaveeni ennen kuin se on liian myöhäistä. Nyt osaisin nauttia niistä. Mutta kasvanko koskaan niin aikuiseksi ettenkö voisi nauttia niistä? Hassua että tuntuu ettei ole aikaa.vaikka olen 21v, valmistun 3,5 vuoden päästä jolloin olen 24,5v. Olenko muka silloin liian vanha? Tarviiko heti mennä töihin? Vai voisinkoha ajatella työskenteleväni ulkomailla. Kaappaisin poikaystäväni mukaan ja lähtisin. Perustaisimme sinne oman elämän. Tuntuu vaan pahalta jättää kaikki muut. En tiedä pystyisinkö siihen. Perhe, ystävät, sukulaiset kaikki. Se voisi olla liian rankkaa näin pienelle ihmiselle.