Kun joku kysyy minulta mikä minusta tulee isona, alan panikoida. Tuntuu etten kerkeä! Olen vasta 20 ja pelkään että elämäni loppuu kesken. Missä vaiheessa menen opiskelemaan? Missä välissä lapset? Naimisiinkin pitäisi! Miksi mietin tuollaisia! Kyllä minä kerkeän. Koetan vain keväällä päästä opiskelemaan. Tietäsimpä vain mitä sitä ennen teen. Työni loppuvat maanantaina eikä uudesta työstä ole tietoakaan. Stressaan. pelkään etten pääse taaskaan opiskelemaan. Sen jälkeen en varmasti jaksa enää yrittää. Se olisi jo kolmas epäonnistuminen. Ajattelin mennä iltalukioon lukemaan enkkua ja ruotsia. Tarviin niihin pikaista parannusta. Alat joille haen, vaatii hyvää kielitaitoa jota minulla ei ole. Ammattikoulu pohjalta on hankala koettaa päästä opiskelemaan. En tiedä vaikuttaako se niin paljon mutta olen ainut meidän monen, monen ihmisen porukassa joka on käynyt ammattikoulun ja olen ainoa joka ei pääse opiskelemaan. Kai sitte sinne ammattikouluun menee vaan ne tyhmät. Itsestäni alkaa tuntua siltä. Tavallaan olen masentunutkin sen takia kun olen tuhlannut elämästäni kaksi vuotta. En ole tehnyt mitään. Jos nyt pääsen opiskelemaan, opiskelen vähintään kolme vuotta jolloin olen 23-24 vuotta. Sitten haluan töihin. Ja siinä menee mooonta vuotta ennen kuin sellainen tilaisuus avautuu. Voisin mennä naimisiin 26-27 vuotiaana. Ja tämän takia joudun tekemään lapset yli 30 vuotiaana.. Minulla ei ole aikaa... Ahistun tuonkin takia. Hassua mutta en voi sille mitään. Tulevaisuuden ajatteleminen kammottaa minua. Pelkään että jään ikuisesti työttömäksi. En halua sitä. Haluan ammatin jossa viihdyn ja joka kiinnostaa minua. Töissä voisin olla väliaikasesti vaikka tehtaalla. Kunhan vain saan tehdä jotain! Työttömänä rahaa ei ole koskaan liikaa ja joutuu elämään aika nuukasti. Odotan sitä päivää kun kuukausi tulot ylittävät 1000€. Tuntisin itseni miljonääriksi. Saattaa kuulostaa hassulle työssä käyvän mielestä mutta minulle se olisi luksusta. Ensin vain tarvitsen ammatin. Koetan petrata kunnolla kevään valinta kokeisiin! Haluan päästä opiskelemaan. Vihaan itseäni sen takia kun en tee mitään. Eihän se tavallaan ole minun vapaa ehtoinen valinta. Minä yritän. Toisin kuin jotkut. Olen kateellinen ihmisille joilla on selvä visio heidän tulevaisuudestaan. Minä vain ajelehdin tuulen mukana tietämättä minne mennä. Se auheuttaa stressiä joka laukasee migreenin. Sen takia syön aika paljon lääkkeitä ja olen kokoajan väsynyt. Pelkään kohta menettäväni elämän ilon. Vaivun epätoivoon. En halua. En anna itseni ilmaista pahoja tunteitani. En halua vaikuttaa valittajalle. Annan ihmisten ymmärtää että kaikki on hyvin. Se on väärin minua kohtaan. En vain halua sääliä. Olen tottunut selviämään itse ja niin teen jatkossakin. En halua olla riippuvainen muista. Minä pärjään. Menen iltalukioon lukemaan aineita jotka ovat rapakunnossa. Haen keväällä itsevarmasti ja luottaen mettä tällä kerralla minut valitaan. Niinhän sitä sanotaan.. Kolmas kerta toden sanoo. Katsotaan sanooko tässä asiassa.