En pidä siitä, että olen työtön. Haluan rahaa. Raha tuo turvallisuuden tunnetta ja olen huomennut että se myös poistaa stressiä. Voi mennä kaupungille ja ostaa sen paidan, josta on haaveillut jo kauan. Mutta nyt ei edes tee mieli mennä kaupungille: < Kaikki tulot tuntuu menevän vuokraan ja ruokaan. Olen myös pohtinut, että ruokakauppaan saa tuhlata rahaa satasia, mutta sitten kun saman summan käyttää vaatteisiin ja kenkiin, se on väärin. Tottakai ruokaan pitää käyttää rahaa, koska minä ainakin pidän ruuasta ja syömisestä, mutta pidän mie vaatteista ja etenkin kengistä. Miksi on "väärin" ostaa jotain muuta kuin "hyötytarvikkeita"? Minua myös ahistaa hieman Suomalainen yhteiskunta. Jos et ole töissä ja saa tiettyä määrää rahaa, olet huono ihminen. On väärin olla tekemättä mitään ja työttömiä katsotaan pitkin nenän vartta. Itse en ole vapaaehtoisesti työtön. Antaisin mitä vain jos pääsisin töihin joka vastaisi alaani ja plussaa tietysti olis että pitäisin työstä. En halua tehä työtä neljääkymmentä vuotta jos en pidä.

En myöskään ymmärrä sitä, että ihmiset kun täyttävät 6-7-vuotta aloittavat koulun. Koulua käydään parhaassa tapauksessa lähes 25-vuotiaaksi. Tämän jälkeen on heti mentävä töihin ja olla siellä 66-vuotiaaksi asti. Miksei missään välissä saa huilata? Miksi elämän pitää olla kokoajan suorittamista ja suorittamista. Sitten niitä ihmisiä pidetään heikkoina ja huonoina, jotka eivät jaksa tätä? Ihmiset tekevät töitä koko elämän. Minusta se kuulostaa aika hurjalle, En minä halua sellaista tulevaisuutta. Tottakai minä töitä haluan! Mutta haluaisin tehdä muutakin. Kiertää maailmaa ja tehdä vapaaehtoistyötä.

Olen aina halunnut mennä Afrikkaan kehittämään koulutusta ja parantamaan tyttöjen ja naisten asemaa koulutuksessa. Tuntisin silloin toteuttavani omaa unelmaa ja mikä parasta, toteuttaisin monen pienen (ja ei niin pienen) ihmisen unelman. Haluaisin myös päästä tutustumaan muihin kulttuureihin ja elämäntapoihin. Suomalaiset on niin jäykkiä. Jos työmatkalla sattuu hymyilemään, sinua katotaan ihan kieroon.

En pidä siitä, että raha määrittelee meidän elämäämme enkä siitä, että rahalla kilpaillaan. Tottakai haluan rahaa, mutta en tarvitse miljoonia, jotta voisin olla onnellinen. Ehkä minä olen pieni ja yksinkertainen Tuija, mutta raha ei tuo vapautta, onnea saati rakautta. Se saattaa sopivina määrinä poistaa stressiä, kun ei tarvitse miettiä saako laskun maksettua (:

 

 

VAI

 

?

(Minä valitsen jälkimmäisen!)