Ikivöin. Kesän rokkeja nimittäin. Niissä on sitä jotain. Parhaat sävärit ikinä oon saanu The Soundsin keikalla Jurassicrockissa! Kaipaan kesää ja rokkimeininkiä ja kaikkia ihmisiä joita sillon tapaa. Hassua. Ilosaarirokki on omituinen. Silloin aina tapaa kavereita ja ystäviä joita ei oikein muuten tapaa. Miksi pitää olla joku isomegasuperhyper tapahtuma ennen kuin saa ystävät ja kaverit tulemaan kylään? Eikö pelkkä ystävyys riitä? Vai muuttuuko ystävyys aikuisena jotenkin? lapsena oli niin helppo olla kenen tahansa kaveri ja aina keksi jotain tekemistä. Ja oli aina kiva tavata kavereita ja ystäviä ja touhuta yhessä. Nyt tuntuu ettei kukaan viitsi edes ottaa yhteyttä. Vai tarkoittaako se, että ystävyys on kuollut? Voiko sen vielä elvyttää? Mutta siihen tarvitaan molemmat osapuolet. En minä siihen yksin pysty. Ja miksi on niin vaikea löytää uusia ystäviä? Miksi tutustuminen on niin vaikeaa? Lapsena vaan mentiin jonkun viereen ja kysttiin "Leikitäänkö? Voisit sie olla miun kaveri?" Nyt kukaan ei uskalla puhua toisilleen ilman alkoholin vaikutusta. Ja jos haluaa olla jokun ystävä, saa osakseen vaan omituisia katseita "Miksi sinä puhut miulle?" Tai "Et ole sopivan näköinen ystäväpiiriini ja käyttäydytkin väärin!" Vai onko minussa joku vika? Olenko minä vääränlainen kun haluan tutustua ihmisiin ja saada uusia tuttavuuksia, toivottavasti jossain vaiheessa myös ystäviä.

Olen  myös miettinyt, että olenko jotenkin viallinen, koska olen viimeksi saanut kavereita ollessani ala-asteella. Nyt tuntuu että luokkakaverit on ollu vain luokkakavereita vaikka olen välillä luullut saavani kavereita joiden kanssa voi nähdä muuallakin kun koulussa. Nyt huomaan, kun olen ollut työelämässä, että siltä on ainakin vaikea saada ystäviä, koska kaikilla on lapsia ja sen takia myös eri intressit kuin miulla.

Tarkotukseni ei ollut avautua vaan pohtia sitä, miksi ystävyys on muuttunut siitä kun on ollut lapsi. Miksi on vaikeaa aikuisena saada ystäviä kuin lapsena? Saanko ystäviä taas seuraavan kerran kun olen raskaana ja saan lapsen? Auttaako yhteinen lapsi luomaan uusia suhteita? Toivon ettei miun tarvihe sinne asti odottaa! Tai ehkä vika on vaan miussa! Ehkä miun pitäs jaksaa olla aktiivisempi? Ystävyys ja uuden ystävyyden löytäminen käy työstä. Ei se lapsena tältä tuntunu.. Välillä toivoisin, että olisin lapsi taas <3