Tuli sitten eilen käytyä lääkärissä. Angiina. Jjep, sepä se. Kuinka mukavaa. Tauti jota vihaan yli kaiken. Voisin sirastaa melkeen mitä tahasa muuta tautia. Ei tätä. Tämä tuottaa liikaa tuskaa. En ole syönyt oikeastaan mitään pariin päivään. En vain voi. Silmistäni alkaa valua vettä jos koetan niellä jotain suurta, kuten leipää. Ja lääkkeet saavat minut väsyneeksi ja voimattomaksi. Toivottavasti tämä loppuis pian. En kestä tätä. Kurkku täynnä teräviä piikkejä jotka tökkii joka nielasu kerralla. Ei vain töki. Ne uppoutuvat kurkkuuni. Ne jotka ei ole koskaa kokenut angiinaa ei voi tietää tätä ihanaista kipua. Masokisteille varsin oivallinen sairaus. Voi tuottaa itelleen niin paljon kipua kuin mahdollista. Tuskin kyllä hekään tästä osaisivat nauttia.
Kuumetta ei tunnu enää olevan. Yhessä vaiheessa oli 38,5 astetta. Tuntu kauheelle. Ei kyllä niin kauheelle kun 40 asteen kuume. Olen kokenut senkin ko taudin takia. Raivostuttavaa. Minkähän takia jotkin sairaudet tulee samalle ihmiselle yhä uudelleen ja uudelleen. Ja joillekkin ei taas ikinä. Niin kuin minulle angiina. Tiedän ihmisiä joilla sitä ei ole ikinä ollut ja minä muistan ne monet tuskaset kerrat kun sairaus on päättänyt jälleen kerran ottaa minut uhrikseen. Näytänkö jotenkin siltä että kaipaan sitä? Lukeeko otsassani että haluan angiinan? Jos leikkauttasin kitarisat pois, lähtisikö tautikin. Siinäpä vasta pulma..