Tässä sitä nyt ollaan. Ilman työtä. Tuntuu pahalle. Lusmulle. En haluiasi elää yhteiskunnan varoilla. Eijei. Sellainen ei sovi minulle. En vain voi asialle mitään. Töitä olen yrittänyt hakea. Voi kyllä. Ties vaikka kuinka monesta paikasta. Silti sitä ollaan tässä. Ei vain pidä luovuttaa. Menen työkkäriin juttelemaan. Niin teen. Kerron suunnitelmistani ja siitä kuinka aijon toteuttaa ne. Kyllä vain. Olen määrätietoinen. Haluan että minut huomataan innostuneena ja halukkaana tekemään jotai. Ei sellaisena pummina joka haluaa vain elää työttömyyspäivärahoilla tekemättä mitään. Pummihan kyllä minäkin olen. Vähän aikaa. Ehkä "loma" tuo uutta energiaa työnhakuun ja opiskeluun pääsyyn. Kyllä kyllä. Tunnelin päässä on valoa. Himmeä, mutta siellä se on. Hienoa! Tuntuu siltä että saattaa jopa onnistaa. Voikun niin tapahtuisi. En jaksa olla tekemättä mitään. Vaikka saatan antaa sellaisen kuvan itsestäni. Se ei pidä paikkaansa. Haluan töitä tai päästä opiskelemaan. Tarvitsen jonkun rytmin elämääni. Onneksi minulla on harrastuksia. Ja ystäviä. Ne pitävät minut kasassa. Pääni ei leviä. Vaikka siltä välillä tuntuukin. Olenko outo? Tuntuu että saan paniikki kohtauksia sen takia etten tee mitään. Luulin että niitä saadaan silloin kun on liikaa tekemistä. Mutta minä turhaudun. Se on kamalaa. Alan kiukkuamaan, vaivun itse sääliin. Turhautuminen on kaiken pahan alku. Turhaudun kun elämälläni ei ole päämäärää. Ei tavoitteita joita voita voisin koettaa saavuttaa, Ei asiaa minkä takia elää.
Uskon kohtaloon. Mutta en ymmärrä miten tälläinen vaihe voi olla tärkeä elämäni kannalta. Ymmärrän sen sitten isona. Ehkä. Minun vain pitää löytää keino, jolla voin purkaa turhautumistani. Aivan. Keino. Kamera. Haluan kuvata asioita. Nähdä hetket pysäytettyinä. Muistoja. Haluan hukkua niihin. En halua ajatella tulevaa. Menneisyys. Tuntui että silloin kaikki oli hyvin. Ei nytkään pitäisi olla valittamista. Olen terve, rakastunut, onnellinenkin. Turhautuminen vain vie kaiken pois. Ilon, valon. Miksi se tekee niin?
Piirtäminen. Voin purkaa siihen tunteeni, oloni. Se auttaa. Ottaa kynä käteen ja piirtää mitä mieleen juolahtaa. Ei. Haluan maalata. Maalata ajatukseni pois päästä. Rytätä paperi ja heittää pois. Polttaisin sen jos voisin. En vain halua sytyttää asuntoa tuleen. Maalaaminen.. Taidankin heti tänään käydä ostamassa tarvikkeet.
Onneksi minulla on ihana poikaystäväni joka on tukenani ja turvanani hankalina aikoina. Rakkaus parantaa paljon. On ihanaa kun tietää ettei tarvitse olla yksin. Hassua. Ikävöin häntä kun hän on koulussa. Haluan hänen viereensä turvaan. Hän voisi hätistellä pahat ajatukset pois. Pitää kädestä. Olla lähellä. Sitä minä haluan.

(Anteeksi teini agsti tekstini:<)